Francesco Guicciardini: Huomioita

Otteita

14. Ei ole ystäviä arvokkaampaa asiaa; ei siis pidä hukata tilaisuutta saada uusia ystäviä jos sellainen tarjoutuu; ihmiset nimittäin törmäävät toisiinsa usein ja ystävistä on hyötyä ja vihollisista vahinkoa täysin odottamattomissa tilanteissa ja paikoissa.

23. Tulevaisuuden tapahtumat ovat niin petollisia ja niin sattumanvaraisia, että useimmiten jopa viisaimmat erehtyvät niistä: ja hän, joka niitä arvioi, ei etenkään yksityiskohdissa—sillä yleiset tapahtumat oivalletaan useammin—pysty juuri parempaan kuin vähemmän viisaina pidetytkään. On useimmiten hölmöä luopua senhetkisestä hyvästä tulevan vahingon pelossa, jos vahinko ei ole väistämätön, hyvin lähellä tai hyvään verrattuna todella suuri: muuten voi mahdollisesti turhaksi osoittautuvan pelon vuoksi menettää hyvän.

27. Ainoa todellinen takuu epäilemistäsi ihmisistä on, että asiat ovat siten, etteivät he voi halutessaankaan vahingoittaa sinua: sillä toisten ihmisten vapaaseen tahtoon ja harkintaan perustuvat takuut ovat petollisia, koska tiedetäänhän, kuinka vähän hyvyyttä ja uskollisuutta ihmisissä on.

30. Perusteellisesti asiaa harkitseva ei voi kieltää, että fortunalla1 on ihmisten asioissa hyvin paljon osuutta, sillä nähdäänhän jatkuvasti, miten suuria vaikutuksia sattumanvaraisilla tapahtumilla on, ja että ihmiset eivät pysty ennakoimaan tai välttämään niitä; ja vaikka ihmiset pystyvätkin neuvokkuutensa ja ripeytensä ansiosta vaikuttamaan moniin asioihin, tämä ei silti yksinään riitä, vaan tarvitaan myös fortunaa.

31. Heidänkin, joiden mukaan kaikki riippuu harkinnasta ja hyveestä ja jotka kiistavät mahdollisimman pitkälle fortunan voiman, on vähintään myönnettävä, kuinka tärkeää ihmisen on osua tai syntyä aikana, jona hänen osoittamillaan hyveillä ja luonteenlaadulla on arvoa: tästä voidaan ottaa esimerkkinä Fabius Maximus2, jonka jahkaileva luonto on hänen maineensa syy, sillä hän joutui sentyyppisiin sotiin, joissa kuumaluontoisuus oli turmiollista ja viivyttely hyödyllistä; jonain muuna aikana asia olisi ollut päinvastoin. Hänen fortunansa oli, että hänen aikanaan tarvittiin hänen laatuaan; mutta hän, joka osaisi muuttaa luontoaan ajan olosuhteiden mukaan, mikä on hyvin vaikeaa ja ehkä mahdotonta, olisi paljon vähemmän fortunan vallassa.

35. Kuinka paljon käytäntö eroaakaan teoriasta! kuinka paljon onkaan niitä, jotka ymmärtävät asiat, mutta eivät muista tai osaa toimia niiden mukaisesti! Heille sellainen älykkyys on hyödytöntä, sillä se on kuin pitäisi aarretta arkussa, jota ei koskaan saisi avata.

60. Ihmisille on joskus annettu keskimääräistä suurempi äly heidän omaksi onnettomuudekseen ja kiusakseen, sillä se synnyttää heissä monia vaivoja ja huolia, joita kyvyiltään rajoittuneemmilla ei ole.

125. Filosofit ja teologit ja kaikki muutkin, jotka tutkivat yliluonnollisia asioita tai asioita, joita ei voi nähdä, puhuvat hulluja: sillä tosiasiassa ihmiset ovat tällaisten asioiden suhteen hämärässä, ja tästä tutkimuksesta on ollut ja on edelleen enemmän hyötyä älyn harjoittamisessa kuin totuuden löytämisessä.

136. Joskus käy niin, että hölmöt yltävät viisaita suurempiin saavutuksiin. Näin tapahtuu, koska jos viisaalla on valinnanvaraa, hän luottaa enemmän järkeen kuin fortunaan, kun taas hölmö luottaa enemmän fortunaan kuin järkeen: ja joskus fortunan vaikutukset ovat uskomattomia. Firenzen viisaat olisivat antaneet periksi tämänhetkiselle myrskylle; ja hölmöt, halutessaan kaiken järjen vastaisesti vastustaa sitä, ovat tähän mennessä pystyneet johonkin, mihin kaupunkimme ei olisi uskottu mitenkään kykenevän: ja tätä tarkoittaa sanonta audaces fortuna iuvat3.

145. On varmaa, että vaikka ihmisten elämä onkin lyhyt, siitä huolimatta hänellä, joka ymmärtää käyttää aikansa hyväkseen eikä tuhlaa sitä, on riittävästi aikaa: sillä ihminen on luonnoltaan aikaansaava, ja hän, joka on ripeä ja päättäväinen, ehtii saada ihmeen paljon tehdyksi.

161. Kun ajattelen kaikkia sairauksia, sattumia, väkivaltaa ja lukemattomia muita onnettomuuksia ja vaaroja, jotka ihmisen elämää uhkaavat, ja kaikkia niitä asioita, joiden on satuttava samalle vuodelle hyvän sadon saamiseksi, mikään ei hämmästytä minua enemmän kuin nähdä vanha mies, hyvä vuosi.

179. Nuorena pilkkasin taitoa soittaa, tanssia ja laulaa ja muita samanlaisia viehkeyksiä: kirjoittaa hyvin, taitoa ratsastaa, taitoa pukeutua hyvin, kaikkia noita asioita jotka näyttävät antavan ihmisille enemmänkin koreutta kuin sisältöä. Mutta myöhemmin olisin halunnut päinvastaista, sillä vaikka on sopimatonta hukata niihin liikaa aikaa ja ehkä ravita niillä nuoria, jotteivät ne veisi harhaan, siitä huolimatta olen kokemuksesta nähnyt että nämä koristeet ja taito tehdä kaikki asiat hyvin antavat arvokkuutta ja mainetta kyvykkäillekin ihmisille, jopa niin että voidaan sanoa häneltä, jolta ne puuttuvat, puuttuvan jotain. Puhumattakaan siitä, että tällaisten viihdytysten runsaus avaa tien ruhtinaiden suosioon, sillä maailma ja ruhtinaat eivät ole enää tehdyt sellaisiksi kuin pitäisi, vaan sellaisiksi kuin ovat.

187. Tietäkää, että joka luottaa sattumaan, elää sattuman armoilla. Oikea tapa on ajatella, tutkia ja pohtia tarkasti kaikkia pienimpiäkin asioita; ja eläessä näinkin uupuu huolehtiessaan, että asiat sujuvat hyvin: ajatelkaa, millaista on, jos antaa virran kuljettaa itseään.

Huomautuksia

  1. Fortuna oli antiikin roomalaisten onnenjumalatar. Sanaa on varsinkin myöhempinä aikoina käytetty myös abstraktimmalla tavalla viittaamaan pelkästään maailman tapahtumien ennalta-arvaamattomuuteen.
  2. Quintus Fabius Maximus (n. 260–203 eaa.), roomalainen kenraali, konsuli ja diktaattori. Komensi roomalaisia Hannibalin joukkoja vastaan toisessa puunilaissodassa, ja sai viivyttelytaktiikastaan lisänimen “Cunctator”. Katso myös Machiavelli, Discorsi III 9.
  3. Onni suosii rohkeaa. Katso esimerkiksi Vergilius, Aeneis, 10.284.

Tietoja

Teksti

Otteita Francesco Guicciardinin teoksesta Ricordi. Suomeksi italiasta kääntänyt Timo Laine 2004–2005. Suomennos on toistaiseksi tarkistamaton. Italiaksi koko kirja digitoituna löytyy webistä esimerkiksi Manuzio-projektin Guicciardini-kokoelmasta.

Guicciardini kirjoitti ja korjaili teostaan kauan, ja siitä on olemassa monta aiempaa versiota. Omat käännökseni ovat lopullisesta “C”-versiosta.

Käännökseni historia:

Guicciardini

Francesco Guicciardini (1483–1540) oli firenzeläinen historioitsija ja valtiomies. Hänen pääteoksenaan pidetään Italian historiaa (Storia d’Italia). Sen ja Huomioiden lisäksi hän kirjoitti muun muassa pienen kirjallisen kommentteja (Considerazioni) ystävänsä Niccolò Machiavellin Valtiollisista mietelmistä (Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio); myös moni Huomioista lienee tarkoitettu Machiavellin kritiikiksi.